Varsottajan ABC

 

 

Tässä muutamia asioita, jotka olisi hyvä muistaa ja tiedostaa, kun tamman laskettu aika lähestyy

 

Ratsastusta tulisi jatkaa (järkeä käyttäen!) mahdollisimman pitkään, sillä hyväkuntoisella tammalla on vähemmän ongelmia kuin rapakuntoisella. Jos tamma aiotaan varsottaa muualla kuin kotona, tulisi se siirtää uuteen ympäristöön viimeistään paria kuukautta ennen laskettua aikaa, sillä vie noin kuukauden ennen kuin tamman elimistö sopeutuu ympäristöön ja varsahan saattaa syntyä jopa kuukauden etuajassa ollen silti täysin elinkelpoinen. Yleisempää kuitenkin on, että varsa on hieman myöhässä, tässä kaivataankin omistajalta kärsivällisyyttä, sillä vasta kun tamma on kantanut yli vuoden, kannattaa synnytyksen käynnistämistä edes harkita.

Mikäli tamma on varsonut aiemmin, on hyvä tarkistaa sen aikaisempi tiineysaika, sillä usein tiineydet kestävät yhtä pitkään. Jatkoa lukiessa on hyvä pitää mielessä, että lääketieteessä, varsinkin hevosten ollessa kyseessä, on olemassa sääntöjä ja lainalaisuuksia, joita noin puolet hevosista noudattavat, loput keksivät sääntönsä ihan itse! Suomeksi sanottuna: älkää tuijottako sokeana kirjoitettuun sanaan, vaan katsokaa aina hevosta ja käyttäkää järkeänne.

Hevonen on kotieläimistä paras synnyttäjä, mutta se ei tarkoita sitä, että sen voisi jättää varsomaan valvomatta, sillä jos ongelmia tulee, ne ovat lähes aina hengenvaarallisia.

Varsomisen lähestyessä hevosen hännän sivun jänteet ja lihakset löystyvät: sen huomaa helposti siitä, että häntää voi liikutella hevosen suuresti vastustelematta ja että peräpään lihakset ovat takaa katsottuna ”tipahtaneet”. Helmenkuultavat, n. sentin kokoiset vahatipat nänneissä ovat yleensä varma merkki seuraavana yönä tapahtuvasta varsomisesta, mutta pitäkää mielessä yllämainittu sääntö hevosen säännöttömyydestä. Tiedän useita tapauksia, joissa kauniit vahatipat ovat ilmestyneet viikkoja ennen varsomista.

Äärettömän tärkeä hevosten kanssa on muistaa, että päinvastoin kuin esim. ihmisellä, varsa saa kaiken tarvitsemansa vasta-aineen ternimaidosta, ei siis istukan välityksellä verenkiertoon. Vasta-aineet laskeutuvat utareeseen n. kahta viikkoa ennen varsomista, ja jos tamma tämän jälkeen valuttaa maidon maahan, jää varsalta saamatta elintärkeät vasta-aineet. Vasta viime aikoina on havahduttu ymmärtämään, että suuri osa ripuloivista, yskivistä, pienikokoisista varsoista, jotka kylläkin kasvavat aikuisiksi, mutta aina sairastelevat, eivätkä kehity odotetulle tasolle, ovatkin hevosia, jotka eivät ole saaneet riittävästi vasta-aineita maidossa ja siten niiltä on evätty mahdollisuus terveeseen elämään jo syntymästä lähtien.

Jos kaikki ternimaito on valunut hukkaan, ei varsalla ole mahdollisuutta selvitä hengissä ilman verensiirtoa tai pakastetun ternimaidon antamista. On myös olemassa kaupallisia ternimaidon korvikevalmisteita, joiden käytöstä kannattaa kuitenkin aina keskustella eläinlääkärin kanssa, sillä ne eivät korvaa täysin tamman omaa ternimaitoa. Mikäli tammalta tulee paljon maitoa synnytyksen jälkeen, olisi hyvä lypsää sitä pari desiä (varsan juomisen jälkeen) pakkaseen seuraavaa vuotta ajatellen. Maito säilyy pakkasessa reilun vuoden ajan.

Jos vain osa maidosta on valunut maahan, tai on muita syitä epäillä maidon vasta-ainepitoisuutta, voi pitoisuuden tarkistaa yksinkertaisella testillä. (Testistä voi kysellä allekirjoittaneelta tarkemmin, testi on halpa ja sen voi tehdä itsekin.) Mikäli tammasi valuttaa maitoa runsaasti ennen varsomista, on syytä varoittaa eläinlääkäriä jo ennen varsan syntymää; näin hän oi varautua verensiirron antamiseen varsalle, mikäli ternimaitoa ei heti 6 tunnin sisään varsomisesta) ole saatavilla. Näin annetaan verenkierron välityksellä varsalle sen kipeästi tarvitsemat immunoglobuliinit (vasta-aineet). Muutenkin on hyvä varoittaa omaa eläinlääkäriä illalla jos tamma näyttää siltä, että se ensi yönä varsoo. Itse ainakin otan silloin vastaajan pois päältä ja luurin sängyn viereen, jotta minut tarvittaessa tavoittaa nopeasti.

Kun varsa on syntynyt, on paras itse vain katsella nurkan takaa ja varmistaa, ettei apua tarvita. Napanuoraa ei tule katkaista, vaan annetaan sen itse katketa, -napanuoran välityksellä siirtyy varsaan verta syntynän jälkeenkin. Muutaman päivän ajan voi napanuoran tynkää ”dipata” 2% jodispriiliuoksella muutaman kerran päivässä.

Hyvä nyrkkisääntö varsomisen jälkeiseen kontrolliin on 2-4-6.

2 tuntia jälkeisten irtoamiseen, 4 tuntia juomiseen, 6 tuntia varsan ulostamiseen.

 

2 tuntia-jälkeiset

Jos jälkeiset eivät ole itsestään irronneet kahden tunnin kuluttua, viekää tamma kävelylle ilman varsaa n. 10 minuutiksi. (Suosittelen suitsien käyttöä!) Tällöin tamma hermostuu, sen kohtu supistuu irrottaen toivon mukaan jälkeiset. Kävelytyksen voi toistaa pari kertaa noin puolen tunnin välein, mutta jollei  jälkeispussi sittenkään irtoa, täytyy eläinlääkäri soittaa paikalle, sillä kiinni jääneet jälkeiset saattavat muutamassa tunnissa aiheuttaa hengenvaarallisen myrkytystilan (endotoksemia) kaviokuumeineen ja kohtutulehduksineen. Jälkeisiä ei saa missään nimessä repiä irti, sillä vaurioitunut kohdun limakalvoestää uudelleen tiinehtymistä ja kohtuun kiinni jääneet palat pahentavat endotoksemiaa. JÄLKEISTEN KIINNIJÄÄMISEEN TÄYTYY AINA SUHTAUTUA VAKAVASTI.

 

4 tuntia- maito

Varsan suoliston limakalvo alkaa heti syntymän jälkeen muuttua niin, etteivät suuret vasta-ainemolekyylit enää läpäise suolen seinämää eivätkä pääse verenkiertoon enää n. 6 tunnin kuluttua syntymästä. Tämän vuoksi on elintärkeää, että varsa imee ennen kuin 6 tuntia varsomisesta on täynnä. Mikäli näin ei tapahdu, täytyy varsalle antaa plasmaa suoneen (verensiirto) ensimmäisen vuorokauden aikana. Huomatkaa, että on joka tapauksessa tärkeää, että varsa juo, olkoon vasta-aineita tai ei, mahdollisimman paljon, mahdollisimman usein (n. puolen tunnin välein) syntymästä saakka. On myös olemassa veritestejä, joiden avulla voidaan testata vuorokauden ikäiseltä varsalta, onko se saanut riittävästi vasta-aineita. Suosittelen testausta, mikäli olette vähänkään epävarmoja siitä, onko varsa imenyt riittävästi!

4 ensimmäistä tuntia tulee varsaa vain seurata, antakaa sen tökkiä emän etujalkojen väliä ja muksahdella välillä kumoon, nämä kaikki ovat tärkeitä asioita tamman maidon laskeutumiselle, sekä myös tamman ja varsan keskinäisen suhteen kehittymiselle.

Mikäli varsa ei ole saanut juotua 4 tunnin sisään apuanne kuitenkin tarvitaan. Yrittäkää työntämällä ohjata varsaa nisälle, ja jos tämä ei onnistu, lypsäkää ternimaitoa tuttipulloon ja juottakaa se varsalle. Tuttipullo kannattaa siis varata etukäteen valmiiksi. Joskus tähän tarvitaan myös eläinlääkärin apua antamaan maito nenä-nieluletkulla suoraan varsan mahalaukkuun. Kannattaa mieluummin vaivata eläinlääkäriä pari kertaa turhaan, kuin jättää soittamatta.

ILMAN RIITTÄVÄÄ VASTA-AINEIDEN SAANTIA VARSASTA EI KEHITY TERVETTÄ HEVOSTA.

 

Kuusi tuntia- ulostaminen

Tiineysaikana on varsan suoleen kertynyt erilaista kuona-ainetta, nk. pikisontaa tai varsapihkaa, joka on kiinteää tahnamaista ulostetta. Jos varsa ei ole ulostanut tätä n. 6 tunnin sisällä, on sille hyvä antaa perähuuhtelu. Tähän tarkoitukseen käy ihmisille tarkoitettu peräruiske. Ostakaa apteekista perähuuhteluletku ja laimentakaa n. ½ dl mäntysaippuaa n 1 litraan haaleata vettä. Tämä seos on riittävän helävarainen varsan suolistolle. Laskekaa liuos varsan peräsuoleen omalla painollaan (voimaa/painetta ei saa käyttää) ja antakaa sen huuhtoutua varsapihkan mukana ulos. Tarvittaessa varsalle voi myös antaa n. 1 dl paraffiiniöljyä suuhun. Perähuuhtelun voi tarvittaessa uusia useitakin kertoja , antaen kuitenkin varsan välillä levätä ja syödä.

On myös hyvä rekisteröidä mielessään, kun varsa ensimmäisen kerran virtsaa. Virtsarakon repeytymä alkaa oirehtia vasta parin päivän iässä, kun virtsaa alkaa kertyä vatsaonteloon.

Muistakaa aina: varsa EI ole pieni hevonen, eikä sen sairauksiin, väsymykseen tai haluttomuuteen saa suhtautua yliolkaisesti, sillä pikkuvarsan sairaustilat kehittyvät uskomattoman nopeasti eikä montaakaan asiaa kannata ” katsoa yön yli.”

VIELÄ KERRAN: Soittakaa ja kysykää, jos teitä askarruttaa jokin pikkuvarsassanne. Mieluummin turha soitto ja terve varsa, kuin mahdollinen ikävä tilanne!!

 

                                                                                       Liisa Harmo